Kolmas äitiysneuvola ja nopeat kontrolliultran kuulumiset

Moikka ja kivaa uutta viikkoa! Tein "HURJAN" päätöksen, että yhdistän kontrolliultran ja tän päiväisen neuvolan kuulumiset. Miksi? Koska tuosta kontrolliultrasta en millään saisi omaa kunnollista postausta niin aattelin, että parempi yhdistää ne. Ja tietenkin siitäkin syystä, että sitten ollaan niinsanotusti ajantasalla postauksissa, joten jatkossa saatte muitakin postauksia kuin vaan näitä erilaisia käyntejä. Mä oon siitä ainakin tosi innoissani! Jos tulee jotain postausideoita mieleen, niin laita ihmeessä kommenttia! Ei tarvi liittyä siis pelkästään raskauteen.

Eli, mulla oli alkukuusta niinsanottu kontrolliultra. Kuten tässä postauksessa kerroin, niin vauvan munuaisia ja sydäntä ei saatu kunnolla näkyviin joten nyt tsekattaisiin tilanne uudelleen. Silloin oli viikkoja 15+1. Noh, eihän sieltä oikein mitään vieläkään näkynyt. Tai näkyi, mutta sikiö on noilla viikoilla vielä niin pieni ja ainakin tämä meidän temmeltäjä on niin aktiivinen, ettei kunnollista kuvaa vieläkään saatu. Joten sovittiin, että rakenneultrauksen yhteydessä mulla olisi vielä sitten lääkäri ja katottaisiin aina vain uudelleen tilanne.

Noniin, vihdoin ollaan siis ajantasalla. Tänään on viikot 18+4 ja oli kolmannen äitiysneuvolan aika kello 8.00. Heräsin herätykseen kuudelta, että ehtisin hyvin syödä ja valmistautua. Loppupeleissä mä nousin kuitenkin vasta lähempänä 7. Noh, kiirehän siinä sitten tuli.. Kerkesin kuitenkin tehdä aamutoimet ja jopa todella hätäisesti meikata. Kyyti tuli 7.45 ja vähän meinasi tulla äitiä ikävä kun lämpömittari näytti -11. Jos oisin sen tiennyt, olisin laittanu miehen pilottitakin päälle, sillä mun nahkatakki ei enää kunnolla mahdu kiinni. Lunta ei olla kuitenkaan vielä saatu. Onko teillä tullut jo lunta?

Neuvolaan saapuessa ihan ensimmäisenä jälleen vessaan antamaan näyte. Leukkarit oli tällä kertaa vähän koholla. Mutta koska mitään oireita ei oo, niin ei siihen sitten sen koommin puututtu. Kätilö sanoi, että jos tuun kipeäksi tai muita oireita tulee, nin antamaan viljelynäyte. Ja muutenkin voisin puolivälin tienoilla käydä näytteen antamassa.

Sitten käynti meni samalla kaavalla, kun aina ennenkin. Paino oli taas noussut hyvin, 525g viikkotahdilla. Vähän mua siinä puntarilla kyllä huvitti, kun mun vatsa osui koko ajan siihen "mölttiin" missä se niinsanottu näyttö siis on. Saas nähdä, kuinka käy +30 viikoilla! :D

Verenpaineet oli ok, 112/64. Ja kaikkien yllätykseksi, mun hemoglobiini oli kuukaudessa noussut 104:tä 117! Eli normaalin rajoissa. JES! Vauvan syke oli tällä kertaa noin 145, eli ihan hyvä sekin!

Sitten mitattiin sf-mitta, ja vähän mä yllätyin, kun oltiinkin yläkäyrän yläpuolella vaikka vatsa kyllä kieltämättä alkaa jo olla aika pallo. Vaan eipä tuo kerro vielä mitään vauvan koosta. Mutta isänsä oli noin 4.5kiloinen syntyessään, joten mahdollisuudet isohkoon vauvaan kuitenkin on. O ou! :D

Lopuksi päätin vielä kätilön asiaa kysyessä ottaa influenssarokotteen. Mulla ei oo siitä oikeastaan mitään mielipidettä puolesta tai vastaan joten ajattelin, että miksipä en ottaisi. Noh nyt on olkapää tosi kipeä. Toivottavasti kuitenkaan kuumetta ei tuu!

Alle puolen tunnin käynnin jälkeen pääsinkin sitten jo lähtemään kotiin!

Käykääs muuten ottamassa mun Instagram seurantaan, niin pääsette mahdollisesti vaikuttamaan tuleviin postauksiinkin! Mut löytää sieltä nimellä j.a.n.i.k.a.h

Rv 18+0

Heipsan! Uusi viikko ja uudet kujeet, vai mitä? Jotenkin musta tuntuu, että viikko meni niin nopeesti ettei kerinnyt juuri mitään tapahtumaan! Mutta mikäs on todellisuus?

- Jonkun sortin pesänrakennusvietti on iskenyt jo. On leivottu leipää ja rieskaa. On putsattu jääkaappi, lääkekaappi, vanhat suihkugeelit ja kosmetiikka on myös heitetty pois. Vauvan tuttipullot sun muut "pikkutarvikkeetkin" laitoin pussiin vielä odottamaan. Lääkekaapista muuten lähti noin puolet lääkkeistä apteekkiin, sillä ne oli jo todella reilusti vanhentuneita... Hups. Koska viimeksi sä oot tsekannu lääkekaapin jos sellasen omistat?

Kommentoikaa alas, jos haluatte näihin ohjetta!

 - Vauva on taas kovasti yrittänyt vatsan läpi :D Voi, kuinka kiitollinen mä tälle pienelle olenkaan, että päivittäin hän ilmoittaa olemassaolostaan, eikä mun tarvi huolestua.

- Vauva on ilmeisesti jo myös alkanut tunnistaa isänsä äänen, sillä aika usein, kun mieheni alkaa puhumaan, vauva innostuu <3

- Tehtiin taas kivoja kirpparialöytöjä. Nää ja 2 tuttipulloa alle 6e!

- Lauantai-iltana iski IHAN KAMALAT vatsakivut ja olin varma, että tää syntyy nyt. Mä ihan tärisin kivusta. Kivut oli aaltomaisia, vähän kuin supistukset. Syyksi kuitenkin selvisi aika huono ruokavalio ja paljon kahvia päivän aikana. Huh kun säikähdin.
Maanantaina onneksi neuvola, niin saa samalla tsekata tilanteen. Josta tulikin mieleeni, että mukaanlukien kolmas neuvola, on kaksi postausta niin sanotusti terveydenhuollon käynneistä, eikä yksi niinkun viimeksi sanoin. Ja sitten on  jo pian se rakenneultrakin :D Koittakaa kestää, lupaan kirjoitella muustakin kuin vain eri käynneistä!

- Närästys... Voi hyvänen aika sitä närästystä. Hiukan mua kyllä meinas itkettää, kun löysin lääkekaapista täyden paketin Rennietä, kun olin siihen asti vain kärvistellyt. On meillä Samariniakin mutta se maku...

- Pissahädästä ei edes puhuta. Ja jos et 2 sekunnissa oo pöntöllä, niin huomaat kyllä sitten...

- Oon ihan hurahtanut luumuihin vaikka aina oon luullut, etten niistä tykkää! Ja tällä kookosjugurtilla voisin vaikka elää! Taivaallista!

-Aloin myös selaamaan vanhoja kuvia ja yllätyin kuinka paljon oon muuttunut raskauden myötä!

Nää viikkopostausten vatsakuvat otan muuten aamulla makuuasennossa heti herättyäni, sillä seisoa en pysty ja koen, että istuen ei näe ihan koko totuutta. Tänään siis näytetään tältä:

Toinen äitiysneuvola

Toinen äitiysneuvola mulla oli viikolla 14+4 eli reilu 4vkoa ekasta neuvolasta. Aika olis pitänyt olla jo muutama päivä aiemmin, mutta kätilö oli ilmeisesti sairastunu.

Taas mua kovasti jännitti, vaikka nyt jo tiesin kätilön ja suurinpiirtein mitä siellä tapahtuisi. Aikalailla samalla kaavalla nää taitaa aina mennä. Ensin pissataan purkkiin tikkua varten, ja puhdasta näytti! Jes! Painon tsekkaaminen mua jännitti ihan kauheesti, kun pelkäsin että ei oo noussut tarpeeksi. Toisaalta taas mä pelkäsin, että luku on ihan hirveän suuri. Vaatii vähän totuttelua tämä painon nousu. 5.3 kiloa tullut koko raskauden aikana, no joo ihan ok! Kätilö tosin sanoi, että ei yhtään haittaisi vaikka vähän enemmänkin tulisi. Viikkotasolla mulla on siis paino noussut 549grammaa. Paremmin tietävät kertokaa, onko se ihan ok?

Sitten samalla kaavalla jatkettiin, eli vuorossa oli verenpaine ja hemoglobiini. Verenpaine oli jälleen ihan hyvä,108/64 mutta se hemogobiini.. Se oli taas laskenut, tällä kertaa se oli 104. Noh, sain ohjeistuksen ottaa Obsidania tupla-annoksen. Jos ei apua tule, täytyy vaihtaa nestemäiseen josko se imeytyisi paremmin.

Mun terveys kun oli tsekattu, tuli vuoroon kuunnella vauvan sydänäänet. Kätilö ensin tunnusteli mun vatsaa ja huomasi samalla mun atooppisen ihottuman vatsalla. Vauvan sydän löi noin 150 :)

Lopuksi vielä juteltiin. Käytiin läpi meidän tukiverkkoa, jota meillä ei siis ihan kamalan paljon täällä ole muutamaa ihmistä lukuunottamatta. Juteltiin vielä mun ja miehen lapsuudesta ja raskauteen ja vauvaan liittyvistä huolenaiheista. Vaikkakaan sellaisia ei pahemmin kyllä ole, ainakaan mulla. Kätilö antoi lopuksi mulle esitteitä erilaisista kahviloista ja tapaamisista raskaana oleville, josko sitä kautta saisin vähän omaankin elämääni sisältöä. Viimeiseksi kätilö kirjoitti äitiyskorttiini lääkärille muistilapun, että mitä rasvaa voisin käyttää atopiaan ja josko saisin seuraavalla Seinäjoen reissulla estolääkityksen pissatulehduksiin kun niitä 3 oli ollut alkuraskaudessa.

Jes, pian aletaan olla ajantasalla näissä terveydenhuollon käynteihin liittyvissä postauksissa, yksi enää rästissä. Ens kerralla sitten kerronkin, kuinka meidän kontrolliultra meni Seinäjoella. Paitsi että sitä ennen varmaan tulee torstaina taas kuluneen viikon kuulumiset!

Palataan!

Niskaturvotusultra ja sikiöseulonta

Moikka ja mukavaa lauantaita! Kertoilin teille vähän aikaa sitten ekasta neuvolaskäynnistä ja tänään aattelin kertoilla, miten meidän eka äitiyspolikäynti meni. Osallistuin siis myös ns. normiultran lisäksi sikiöseulontaan johon kuului ennen ultraa verikokeet. Olin käynyt ko. verikokeissa jo pari viikkoa aiemmin joten nyt sitten oli vuorossa ultraus.

Mikä ihmeen sikiöseulonta?
 Lyhykäisyydessään siis sikiöseulonnalla tarkistetaan onko sikiöllä syntyessään mahdollisesti esim. Downin oireyhtymä tai muu kromosomipoikkeavuus. Ultrassa voidaan todeta myös erilaisia sikiön rakennepoikkeavuuksia vaikka kromosomit olisivatkin normaalit. Eli sikiön niskaturvotus, verikokeiden tulokset ja esimerkiksi äidin ikä vaikuttaa riskiin.

Kun meillä koitti ultrauspäivä, olin raskausviikolla 11+6. Mieheni lähti mukaan Seinäjoelle joka oli kiva, niin sai hänkin nähdä vauvan ja muutenkin olla tukena kun en mistään mitään tiennyt ja kaikki jännitti. Meillä oli ennen ultrausta kätilölle aika jossa oikeastaan  vaan juteltiin ja otettiin verenpaine, joka oli silloin 112/67. Sen jälkeen tosiaan mentiin sitten itse ultraukseen ja mulla se saatiin ihan hyvin otettua jo vatsan päältä, kun kerroin että ekassa neuvolassakin sitä kautta näkyvyys oli ollut parempi.

Meidät ultrannut kätilö oli aivan ihana! Niin lempeä ja hyvin selitti kaikkea. Pari kyyneltäkin sen jatkuvan hymyn keskellä multa pääsi. En vaan voinut käsittää, että siellä olisi ihan oikea vauva. Meitä vähän naurattikin, kun vauvalla oli tosi kovat jumpat menossa silloin(kin). Naureskeltiin, että nuo iskut kun osuu myöhemmin esimerkiksi rakkoon niin enää ei välttämättä naurattaisi :D Kätilö puhui tosi kauniisti vauvasta ja tosiaan meille kertoi mielestäni tosi hyvin, mitä kohtaa hän milloinkin kuvaili ja mittaili.

Ultran jälkeen saatiin iso nippu kuvia vauvasta ihmeteltäväksi ja jopa 2 kuvaa vauvan jalkaterästä! Niin pieni, koko jalkaterän pituus silloin oli noin 9mm eli alle sentti! Kätilö kertoi, että kaikki näyttäisi tältä erää olevan hyvin ja riskit kromosomipoikkeavuuksiin olisi lähes olemattomat. Vauva vastasi 3 päivää isompaa, mutta laskettua aikaa ei siirretä, ennenkuin on vähintään viis päivää heittoa. Sovittiin samalla kätilön kanssa aika rakenneultraan, joka tulee sitten 15.11. =) Saatiin kätilöltä myös mukaan esite imetyksestä.

Ultrauksen jälkeen meillä oli vielä lääkäri. Käynti oli hieman hämmentävä, kun olin ihan siinä luulossa, että kaikki ok! Noh, kätilö totesi että vauvan sydän ja munuaiset ei näkynyt kunnolla ultrassa. Mulla jätti tässä vaiheessa oma sydän varmaan viis lyöntiä välistä, kun säikähdin, että nyt onkin jotain vialla. Lääkäri kuitenkin kertoi, että näin alussa se on aika yleistäkin kun on pieni sikiö ettei välttämättä kaikki vielä näy varsinkaan jos on yhtä eläväinen tapaus kuin meillä. :D Hän ei kuitenkaan ultraisi uudelleen, kun kätilö oli niin tarkasti kuitenkin ultrannut, ettei siitä olisi mitään hyötyä. Mulle sovittaisiin vielä muutaman viikon päähän uusi, ns. kontrolliultra, jossa tsekattais tilanne. Siitä reissusta sitten toisella kertaa...

Tulikin mieleeni, että multa instagramissa kysyttiin yks päivä, että miten pyörätuoli vaikuttaa raskauteen ja synnytykseen? Tällä lääkärikäynnillä ei toki vielä otettu synnytykseen kantaa, vasta lähempänä H-hetkeä. Mutta lääkärin mukaan edetään niin sanotusti ihan normaalisti raskausaika jos ei mitään erikoista sitten matkan varrella ilmaannu. Mutta näillä näkymin siis pyörätuoli/ tää vamma ei vaikuttais mun tapauksessa mitenkään! =)

Nopean, noin 10 minuuttia kestäneen lääkärikäynnin jälkeen vielä saman kätilön luo, kenet tavattiin aivan aluksi. Sovittiin aika kontrolliultraan jonka jälkeen päästiinkin sitten kahvilla käynnin jälkeen kotimatkalle. Iloisina ja itse ainakin ihan hämilläni.

Ootteko äidit, niin konkarit kuin tulevatkin, osallistuneet sikiöseulontaan? Millainen kokemus oli?

17+0

Nuon vaan starttas sekä uusi viikko, että uusi kuukausi! Hurjaa ajatella, että 3 viikkoa puoliväliin... Kuluneella viikolla:

- Sain siskolta ison kasan vauvanvaatteita ja kirpparilta löytyi imetystyyny! Kasan suuruudesta huolimatta jonku verran on vielä tarvetta, varsinkin pienimmille vaatteille. Meidän lapsi todennäköisesti puetaan aika unisex, joten vaatehankinnat ei tuota päänvaivaa. Eikä meillä ole niin justiinsa jos pojalla on punaiset potkuhousut tai tytöllä sininen body. Ollaan kiitollisia jokaisesta vaatteesta ja tavarasta mitä saadaan! Suositteko te kuinka paljon kirppareita tai ylipäänsä käytettyjä vaatteita?

- Kummipoika pian 7v. halusi ehdottaa vauvalle nimeä. Ja jokainen ehdotus oli Salkkareista peräisin... :D Mutta oli sielä ihan hyviäkin ehdotuksia ;)
- Männä viikolla suosittu lämmin ruoka mulla oli munakokkeli :D

- Meillä on muutaman Etelä-Pohjalaisen odottavan äidin whatsapp-ryhmä ja nyt aateltiin pikkuhiljaa sopia jonkunnäköistä treffiä, että saa nimille kasvot. Terkkuja vaan jos luette, ootte ihania!
- Masuvauva valvotti.. Aina jumpat käyntiin, kun oikaisin sänkyyn tai sohvalle.

- Vatsa on taasen ainakin omaan silmään pyöristynyt ihanasti <3 Mitä mieltä te ootte? Vai kuvittelenko vain :D
- Vatsan vuoksi oon nyt kokeillut nukkua imetystyynyn kanssa. Noh ei siitä oikein mitään tuu, kun pyörin niin paljon :D

- 7vuoden jälkeen uskaltauduin hammaslääkäriin! Uskokaa tai älkää, vain 1 reikä. Ja sekin tais olla sellainen mistä paikka vain irronnut. Synnytyksen jälkeen multa poistetaan myös oikeelta viisaudenhammas. Ootteko te muistanu käydä säännöllisesti hammaslääkärissä?

- Vauva on ollut ihanan aktiivinen vaikka öisin vois vähän rauhottua :D

No mutta, entäs vatsa?

Ensimmäinen äitiysneuvola

Moikka ja kivaa uutta viikkoa! Tänään ois tarkotus muistella ihan ekaa äitiysneuvolaa ja kaikkea mitä siellä tapahtui. Eli tosiaan mä tein positiivisen raskaustestin lauantaina ja heti maanantaina mä sit soitin neuvolaan. Ajan sain melkein kuukauden päähän ja olin aivan, että "en mä jaksa odottaa!" Kätilö myös puhelimessa kyseli viimeisten kuukautisten alkamispäivää ja kierron pituutta. Mulla oli ollut viime aikoina aika sekava kierto, joten mä heitin kätilölle noin 3kuukauden keskiarvon. Sen perusteella sitten laskettiin alustava laskettuaika. Sain myös ohjeistuksen hakea raskausvitamiinit, loogisesti piti päihteet jättää myös ja sitten pyydettiin ennen ekaa neuvolakertaa käydä netissä täyttämässä esitietolomake. Nyt vain odoteltaisiin kuun loppua...

Vähän ennen neuvolaa kävin tosiaan täyttämässä esitietolomakkeen. Siellä kyseltiin mun ja miehen puolen suvun sairaudet sun muut, päihteidenkäytöstä, ruokailu-ja liikuntatottumuksia ja oikeastaan kaikkea, millä vois mitenkään olla tekemistä sikiön kanssa. Kaikenkaikkiaan lomakkeen täyttöön tais mennä yli tunti...

Sitten koitti se ihana ja pelottava neuvolapäivä ja silloin oli rv 9+6. Mulle oltiin sanottu, että mennä sinne rakko täynnä ja että ei todennäköisesti olis täällä neuvolassa ultrausta. Menin sinne rakko todella täynnä ja oikeastaan heti kätilö kysyi, että onko mua vielä ultrattu? Totesin, että ei ole johon hämmästyksekseni kätilö totesi, että noh se voitaisiin tehdä ensin. Sisäkäutta kokeiltiin ensin ja näkyvyys oli omaan silmään ainakin tosi huono, mutta sen verran sain kysyttyä, että onko siellä oikeasti vauva??? Olin ihan puulla päähän lyöty, että vihdoin musta tulisi äiti!

Kätilö siirtyi vatsan päälle ja sitten minäkin jo erotin pienen pienen ihmisen alun! Hän oli silloin noin reilu 3cm, eli todella pieni. Kaikki oli hyvin ja kätilö totesi, että saattaa olla vähän isompi, mitä viikot mutta ei lähdetä muuttamaan laskettua aikaa kun neuvolan laitteet ei ole kovin tarkkoja ja koska vauva oli silloin jo todella aktiivinen!

Ultrauksen jälkeen otettiin verenpaine ja hemoglobiini. Verenpaine oli ihan hyvä, mutta Hb oli todella matala, vain 107, kun anemian raja taitaa olla 110. Sain sitten ohjeistuksen hakea rautalisää. Tässä välis meinattiin ottaa paino, mutta mä totesin että jos voisin käydä pissalla ensin. Kätilö pahoitteli, ettei ollu muistanut sanoa, että voisin aina tullessa käydä vessassa antamassa näytteen ennen vastaanottoa. Kävin siis vessassa ja näyte oli puhdas! Mainittakoon, että olin jo yhden antibioottikuurin syönyt pissatulehdukseen siinä vaiheessa raskautta. Kontrollinäytteen voisin viedä noin parin viikon päästä. Noh sehän oli sitten taas bakteeria täynnä, joten sain toisen kuurin. Mutta ei siitä enempää.

Puhdas näyte oli annettu, joten oli aika katsoa paino. Mua jännitti aika paljon sillä oon elämäni aikana kamppaillut syömishäiriöiden kanssa. +2,5kiloa, eli ihan hyvä mutta että lisääkin olisi saanut olla kun olin niin laiha ennen raskautta.

Painon tarkistuksen jälkeen juteltiin ja käytiin esitietolomake läpi sekä sain aika ison nipun esitteitä kotiin tutustuttavaksi. Sain myös neuvola-ja äitiyskortin. Mulle tuttuun tapaan mun piti heti päästä tuunaamaan neuvolakortin kannet kun kotiin pääsin...

Lopuksi katsottiin mulle aika sikiöseulonnan verikokeisiin sekä seuraava neuvola-aika noin kuukauden päähän. Siinä välissä olisi keskussairaalassa niskaturvotusultra, joten nyt vain jäätiin odottamaan kutsua Seinäjoelle!

Kaikinpuolin jäi hyvä fiilis ekasta neuvolasta!

Rv 16+0

Moikka moi! Uusi viikko starttasi jälleen eilen, mutta kuten blogin Facebook-sivua seuraavat tietää, tuli hieman muuttujia matkaan joten postaus tulee tänään, päivän myöhässä :) No, millainen oli rv 15+0-15+6?

-Tuli käytyä kontrolliultrassa vauvan kanssa, siitä myöhemmin lisää..

-Aloitettiin Bookbeatissa kirjaa nimeltä Hullu kuin äidiksi tullut. Iso suositus!
- Vauvantarvikkeiden hankintalista tuotti päänvaivaa, kun en oikein osannut päättää mitä seuraavaksi ois hankittavana.

- Tuumailtiin eri kaukalopusseja, lopulta päädyttiin tähän. Kävi vielä niin hyvin, että sama löytyi Facebookin Muksukirppikseltä.
- Hormonit laittoi hikoiluttaan ja viluttaan vuoronperään.
- Vauvan liikkeet tuntui vatsan läpi, pääsi mieskin ne kokemaan <3 Pari kertaa vauvan sijainnin on pystynyt NÄKEMÄÄN vatsan päältä.
- Muksukirppikseltä löytyi myös leikkimatto. Teen ehkä postauksen vauvan tavaroista vähän myöhemmin :)

- Sain fysioterapeutilta vinkkejä selkäkivun hoitoon.
- Sain ensimmäiset tuttipullot ja itku pääsi TAAS, kun ne oli niin söpöjä.

- Kärsittiin inhottavasta närästyksestä.
- Ainiin ja kylpytuki löytyi myös vauvalle!

Ja vatsa näyttää tällä hetkellä tältä

No mutta hupsista.

Huomenta!

Mä koitan kovasti kiriä postaukset niin sanotusti ajan tasalle, kun ensimmäisestä kolmanneksesta en mitään ole kirjoittanut. Tänään ois vuorossa postaus siitä päivästä, kun koitti testin tekemisen aika.

Miten kaikki meni?
Suunnilleen niihin aikoihin, kun mun menkkojen ois pitänyt alkaa, aloin huomata, että rinnat on tosi kipeet. Samalla tavalla kuin joillain on menkkojen lähestyessä/aikana. Mulla ei kuitenkaan koskaan sellasta oo ollut joten vähän ihmettelin, mutta ajattelin, että "no kerta se on ensimmäinenkin" vaikka vähän oudolta tuntuikin. Samoihin aikoihin myös alkoi olla järjetön nälkä. Siis ihan kamala. Saatoin yhdeltä istumalta syödä yksin KILON pyttipannua. Ennen raskautta esimerkiksi nuudeliannoksen syöminen saattoi tehdä tiukkaa sillä olin ollut pitkään tosi vähäruokainen. Ajatukset oli ristiriitaiset. Toisaalta toivoin raskautta enemmän kuin mitään, mutta samalla ajattelin, että "ei kuitenkaan taaskaan ja saisin vain pettyä uudestaan".

Päivät meni eteenpäin, oireet pysyi mutta menkkoja ei kuulunut. Vähän jo alkoi olla huono olokin vaikken sitä sillon ajatellutkaan merkkinä raskaudesta vaan laitoin helteen piikkiin. Pian olisi mieheni serkun häät ja siellä kuitenkin olisi alkoholia tarjolla. Otin mieheni kanssa puheeksi, että jos tekisin ihan varmuuden vuoksi kuitenkin raskaustestin ennen häitä. Tietäisi elää sitten sen mukaan ja saisi muutenkin varmuuden, kun menkat oli kuitenkin viikon myöhässä. Kävin ostamassa testin ja ajattelin, että teen sen parin päivän päästä viikonloppuna, kun mieskin olisi aamulla kotona. "Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sattuiskin 2 viivaa testiin tulemaan...."

Lauantai tuli ja mä muistan sen paniikin kun nappasin testin ja menin vessaan sanomatta mitään miehelleni. Mua jännitti niin paljon vaikka yritin ajatella, etten kuitenkaan olisi vieläkään raskaana. Mutta samalla pieni toivonkipinä oli jossain takaraivossa.
Kastoin testin, laitoin siihen korkin takasin ja laitoin sen pyykkikoneen päälle, pissasin loppuun ja vaikka en tarkotuksella testiä katsonutkaan, en voinut olla huomaamatta. Kaksi todella selkeää, punaista viivaa vierekkäin! Mun kädet tärisi, sydän hakkasi, itketti ja nauratti. Mies oli sillon koneella kuulokkeet päässä, kun yritin mahdollisimman tyynesti mennä hänen viereen testin kanssa. Näytin testin ja kerroin sen olevan positiivinen, meille tulisi vauva!

Olo oli vähän sellanen "no mutta hupsista". Missää tapauksessa vauva ei ole vahinko, ennemminkin tietoinen yllätys, iloinen sellanen. Aloin olla asennoitunut siihen, etten koskaan saisi biologista lasta. Olin kuitenkin onnellinen, mulla olisi jo maailman paras perhe. Olin niin onnellinen vaikka samaan aikaan mä pelkäsin, että menisi kesken tai jotain muuta tapahtuisi. Kuten kuvastakin huomaa, kädet tärisi ja paljon! Maanantaina soittaisin heti neuvolaan, mutta siitä kerron sitten taas toisella kertaa.

Rv 15+0

Heips!

Tänään tosiaan on viikot 15+0 <3 Puoliväli lähestyy hurjaa vauhtia! Kulunut viikko on ollut kaikinpuolin ihan hyvä.

- Mies aloitti tekemään vauvalle sänkyä, siitä tulee varmasti oma postauksensa kun on täysin valmis.
- 100 päivää raskaana täyttyi!
- Päivittäin närästi...
- Tuli myös tuskasteltua, uskaltaako raskaana kokeilla tuollasta hierovaa tuolinpäällistä. Uskalsin, mutta jätin tärinän ja alaselän väliin.
- Tuli taas aivasteltuakin ihan riittämiin. Se on nyt jotenkin tullut raskauden myötä ihan riesaksi... Kamalan pissahädän kanssa... Noh, tiedätte lopputuloksen.
- Sain ystävältä vähän vauvalle vaatteita ja petivaatteita. Vaatteet tosin oli aika pitkälti kovin isoja kokoja vielä.
- Saatiin myös sitteri ja kaukalo, kissat tykkäs....

- On pohdittu, saako raskaana syödä raakaa kananmunaa.
- On tehnyt mieli janssoninkiusausta, hernekeittoa, Mynthoneita, toffeekarkkeja, perunamuusia...

- Pissatti....
- Olen myös pohtinu pääni puhki mikä auttais atopiaan.
- Välillä on jo supistellutkin...
- Neuvolassa tuli käytyä, siitäkin oma postauksensa.

Ja sitten viimeisenä, miltä vatsa näyttää just tänään?

Kaiken alku

Helou!

Osa ehkä muistaakin mut Rullailua-blogista, mutta totesin että sen blogin aika on ohi. Uudet tuulet ja uusi alku, kaikelle.

Ne jotka mua ei vielä tiedä tai tunne, niin oon Janika, 23 vuotias avovaimo, äitipuoli ja maaliskuussa syntyvän pikkuisen tuleva äiti. Oon nyt ollut reilu vuoden sairaslomalla masennuksen sun muiden psyykkisten juttujen vuoksi. Psyykkisten juttujen lisäksi mulla on syntymästä asti ollu selkäydinvamma, eli olen halvaantunut lantiosta alaspäin. Käytän siis pyörätuolia, mutta pää ja kädet toimii ihan normaalisti. Ja muutenkin halvaustasoni on sitä luokkaa, että kävely ei ilman apuvälineitä onnistu, mutta kuitenkin pystyn elämään pyörätuolista huolimatta suht normaalia elämää.

Olen tällä hetkellä raskaana rv 14+4 joten maaliskuussa meitä on yksi lisää. Siitä tämä blogikin kertoo. Mun, eli Perhosen matkasta pienen Toukan äidiksi ja kaikesta mitä siihen liittyy.

Tervetuloa meidän perheen matkaan! (Kunhan pipo ei ole liian kireällä;) )