Mikä raskaana olemisessa ärsyttää?

Kukkahattutädit sun muut sulkee nyt.

Eli siis, tänään aiheena on, mikä nimenomaan mua ärsyttää raskaana olemisessa. Kenenkään ei tarvi sitten tästä laittaa herneen palkoa nenään.

1. Jo synnyttäneiden äitien päteminen esikoista odottavalle.
Tee niin, tee näin, nuon kannattaa, tätä ei missään nimessä. On eri asia kertoa omia kokemuksia, kuin kertoa oman kokemuksen kautta, mikä on oikein ja väärin. Kuitenkin jokainen äiti, lapsi ja perheet ylipäänsä on erilaisia, joten jos sun lapsella toimii Muumi-vaipat, meillä voi toimia esimerkiksi Pampersin vaipat. Mä kyllä kysyn sitten, jos johonkin haluan erityisesti ohjeita ja neuvoja. Ja jos kerron sulle vaikka mun painon noususta, ei se tarkoita, että sitä kammoaisin vaan että halusin jakaa tiedon sun kanssa. En myöskään tarvi joka "ongelmaan" sulta ratkaisua, sillä sen verran vielä mullakin hoksottimet toimii, että osaan tietoa etsiä itsekin. Tai jos sun raskaudessa sulla on ollut pieni maha ja mulla ei nyt satu olemaan niin älä pliis sano "ei sulla voi olla kun ei mullakaan ollut."

2. Facebookin ryhmät.
Okei, tän kanssa on varmasti hormooneilla näppinsä pelis, mutta ai että kun tietyt ryhmät ärsyttää. Esimerkkinä: kysyt jossain ryhmässä vaikka kokemuksia asiasta x. Noin kymmenestä vastauksesta 1-2 vastaa sun kysymykseen ja muut on ihan ohi aiheen tai vastaavasti ykkösen tapaan aletaan pätemään jostain.

3. Kaikkea tekee mieli, mutta et osaa päättää, että mitä.
Ei, mä en oo siitä onnellises asemassa, että mun tekee vaan ja ainoastaan mieli suolakurkkuja. Mun tekee nyt mieli Hesemättöä, minuutin päästä mä haluanki kaakaota, vartin päästä mandariineja. Lopputulos on se, että turhaudun.

4. Tissit.
Liian isot liiveihin, kun ei jaksa ettiä sopivia. Tai sitten liian pienet tissit joihinkin jo olemassaoleviin liiveihin. Silti ne on joka paikassa tiellä ja pursuaa joka paikasta. Ja jos et käytä liivejä, on paita vartin päästä maidossa.

5. Nukkuminen ei onnistu.
Joko maha on tiellä tai sitten närästää, pissattaa, mahaa kutittaa... Mutta ei, nukkuminen ei vaan onnistu ja väsymys yleensä sitten lisää ärsytystä.

6. Kun oot niin epävarma itsestäsi.
Välillä tuntuu, etten mä osaa mitään. En osaa tehdä oikeita hankintoja, en osaa laittaa vauvan sänkyä, en tiedä, osaanko pitää lastani edes oikein sylissä. Mutta todellisuudessa tiedän, että osaan ja pystyn mutta oma epävarmuus puskee läpi, kun kaikki ei olekaan tiptop.

7. Jatkuva nälkä.
Tarviiko tätä edes syömishäiriöistä toipuvan ihmisen selittää?

8. Ihmisten olettamukset.
Lähinnä koskien mun vammaa ja mielenterveyttä. Moni on vaivannut päätään sillä, pärjäänkö vauvan kanssa ja tuputtaa apuaan. Nimenomaan tuputtaa. Mua ei haittaa, jos nätisti sanotaan, että "pyydä vain jos suinkin tarvitset apua vauvan kanssa tai missä vain." Mutta joskus lähestyminen on luokkaa "sitten kun väsähdät tai et pystykään..." Niin mitä sitten? Sitten lapsen isä on vain entistä isommassa roolissa. Ja lisäksi olen oikeutettu henkilökohtaiseen avustajaan, jos tarvetta ilmenee.  Nimenomaan JOS. Välillä tuntuu, että lapsen isä unohdetaan kuviosta kokonaan.

Mutta kaikesta huolimatta, raskaus kaikkine oikkuineen tulee olemaan sen kaiken arvoista, mikä keväällä odottaa!