Hellurei! Siitäpä onki ikuisuus, kun oon meidän kuulumisia kirjoitellut mutta josko nyt ois taas aika.
Mulla meni loppuraskaus ihan plörinäksi... Epäiltiin hepatoosia ja myrkytystä. Oli unettomuutta ja jos vaikka mitä. Myrkytyksen osalta mulla oli keskiviikkona 20.3. kontrolliaika lääkäriin ja mä jo sielä sanoin, että nyt alkaa ihan oikeasti riittää, en mä jaksa enää. Mulle varattiin aika seuraavan viikon tiistaille aika mahdolliseen käynnistykseen "jos ei aiemmin tuu".
Kotiin kun päästiin, olin vaan niin väsynyt ja pettynyt mutta samalla mulla oli kaikki toivo tulevassa tiistaissa.
Torstai-iltana joskus 23 aikoihin kävin vessassa ja yhtäkkiä mulla vaan tuli tunne, että nyt meni vedet. Oottelin hetken, josko ois supistukset alkanut mutta ei... Soitin kuitenkin synnärille ja sain ohjeen tulla aamulla näytille mikäli supistukset ei ala aiemmin.
Aamulla me ei pidetty mitään kiirettä lähdön kanssa, koska olin varma että se oli väärä hälytys, taas kerran. Lähdettiin joskus 9 maissa taksilla kohti sairaalaa, mukana kimpsut ja kampsut, aivan kuten monena muunakin kertana... Kuitenkin, ehkä noin 15km ennen sairaalaa, mulla alkoikin supistukset! Ne tuli siinä vaiheessa about 8min välein mutta ajattelin niiden loppuvan itsestään, kuten tähänkin asti.
Päästiin sairaalaan ja heti kerrottiin, että lääkäri lähti juuri avustamaan synnytyksessä, eli ainakin tunti menis, ett hän olis takaisin. Odotellessa pääsin käyrille ja siinäpä se tunti sitten vierähtikin, kun vauva oli aluksi kovin vaisu. Virkistyi kuitenkin, kun join vähän mehua. Supistukset tuli n. 5min välein..
Tovi jouduttiin vielä odottaa, kunnes päästiin tapaamaan aivan ihanaa lääkäriä. Ensin juteltiin tilanteesta ja mulla melkein pääsi itku, kun aloin olla niin epätoivoinen.
Lääkäri teki ensimmäisenä lapsivesitestin, jotta se saisi "valmistua" sisätutkimuksen ja ultran aikana. Sisätutkimusta tehdessä lääkäri totesi, ettei nyt ainakaan silmämääräisesti tule/näy lapsivettä ja muutenkin aika epäkypsä tilanne. Mun epätoivo vaan syveni. Myös ultrassa näkyi, että vedet tallella...
Olin nousemassa jo lähteäkseni, kunnes kätilö tsekkas testin tuloksen lääkärin kanssa. Mulla ei ollut tässä vaiheessa vielä hajuakaan, mistä "positiivisesta tuloksesta" ne puhui ja mulla alkoi jo vähän paniikki nousta. Sain vaivoin kysyttyä, että mitä tapahtuu ja lääkäri kun totes, että kyllä se nyt sittenkin näyttäis siltä, että lapsivettä tulee/on tullut, mulla vain humahti päässä. Lääkäri vielä soitti toiselle, jo erikoistuneelle lääkärille ja kysyi toimintaohjeita. En voinut uskoa, kun lääkäri sanoi, että mut otettaisiin osastolle ja aamulla aloitettaisiin käynnistys! Enää me ei lähdettäisi kotiin ilman vauvaa!!
Ajasta osastolla, ja synnytyksestä kerron ens kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti