Moikka ja mukavaa uutta viikkoa!
Tänään meillä on aiheena yksi monista mun diagnooseista. Eli epävakaa persoonallisuushäiriö. Koitan kertoa teille mahdollisimman hyvin MUN tilanteesta diagnoosin kanssa.
Kuten otsikostakin voi jo päätellä, mulla on usein sellainen olo, että oon jumahtanut johonkin lapsuuteen. Tulee tunne, että kumpa äiti ottaisi kainaloon ja saisi nukahtaa siihen. Mutta samaan aikaan mä ainakin yritän olla vastuullinen aikuinen. Siinäkös se ristiriita sitten jo tuleekin.
Mä en esimerkiksi tiedä, miten aikuisen "pitäisi" toimia. Joskus toimin kuin pikkutyttö, kun mun aivot ei ehdi tilanteeseen mukaan. Tälläisiä tilanteita on esimerkiksi ne hetket, kun jään niinsanotusti yhtäkkiä yksin. Eli jos puoliso lähtee vaikka lyhyellä varoitusajalla kauppaan. Tiedän, että hän on noin puolessa tunnissa takaisin, mutta mun "tunnemieli" ei pysy perässä. Pakka menee sekaisin ja pahimmillaan tästä seuraa joko totaalilamaantuminen tai sitten hirveä yliaktiivisuus, etten ehdi ajatella sitä yksinäisyyttä.
Yksi, kantapään kautta opittu, vältettävä asia mulla on päihteet, eli siis alkoholi. Humalassa mulla lähtee viimeinenkin kontrolli jolloin voi sattua pahastikin.
Mun juominen on pääasiassa ollut niinsanottua tylsyyteen juomista. Mutta mä oon niin kiitollinen, että nyt on vauva tulossa, päihteet jäi ja oon oppinut sietämään sitä tylsyyttä vähän paremmin. Pianhan ei ole huolta siitä tylsyydestäkään, kun pikkuneiti saapuu. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti